Paikkatiedon ja avoimen datan parissa puuhaavien velvollisuudet

 

Paikkatieto on ensimmäisiä datan aloja, joita alettiin avata julkiseen ilmaiseen käyttöön muutamia vuosia sitten[1]. Paikkatieto käsitteenä on hyvin määritelty ammattikielessä[2], mutta silti sitä hyödynnetään yleiskielessä osin ammattikielestä poikkeavissa ja ristiriitaisissakin merkityksissä. Kuten kaikkien termien, sen määritelmä riippuu toki käsitettä hyödyntävän henkilön taustoista sekä käytetystä kontekstista. Kenen velvollisuus on selventää paikkatiedon määritelmä ristiriitatapauksissa?

Itse en muista milloin kuulin sanan ”paikkatieto” ensimmäisen kerran, enkä maallikkona ollut perehtynyt sen merkitykseen tarkemmin. Aloittaessani nykyisestä tehtävässäni Sales Managerina Dimenteq Oy:ssä kuvittelin sen naiivisti tarkoittavan nimensä mukaisesti ”paikkaan sidottua tietoa”. Vaikka tämä alkuperäinen käsitykseni ei täysin väärä ollutkaan, sain pian huomata, että paikkatiedon käsitettä käytetään tilanteesta riippuen kuvailemaan monia hyvinkin erilaisia asioita niin asiakkaiden kuin alan ammattilaistenkin toimesta.

Maanmittauslaitos uutisoi kesäkuussa että ”paikkatiedosta on tullut koko hallinnon yhteinen asia” ja että ”paikkatietojen hyödyntäminen on lisääntynyt merkittävästi[3]. Valtiovarainministeriö on valtakunnallisella tasolla lähtenyt kehittämään viitearkkitehtuuria, jotta koko yhteiskunta voisi hyödyntää samoja paikkatietoja eikä samoja tietoja tarvitsisi enää ylläpitää useammassa paikassa. Viitearkkitehtuurin on määrä olla valmis kesällä 2016.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa yrityksille? Teoriassa paikkatiedon viitearkkitehtuuri vähentää yhteiskunnallisia kustannuksia koska samoja tietoja ei tarvitse tallentaa useaan paikkaan ja niiden ylläpito helpottuu. Tämän näkyisi säästöinä julkishallinnon paikkatiedon tallentamiseen ja ylläpitoon liittyvissä kustannuksissa ja toiminnan tehostumisena. Se loisi myös yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja avaisi uusia yhteistyömahdollisuuksia julkisten toimijoiden sekä yritysmaailman välille.

Maanmittauslaitoksen maaraportti INSPIRE-direktiivin toimeenpanosta mainitsee että direktiivillä on ollut merkittävä rooli paikkatietojen hyödyntämisen lisääntymisessä. [4] Samassa raportissa mainitaan myös seuraavaa:

Paikkatietojen saatavuus on selvästi parantunut ja käyttö lisääntynyt. Samaan aikaan edistynyt julkisen tiedon avaaminen on osaltaan tukenut kehitystä. Lisääntyvä paikkatietojen käyttö kannustaa parantamaan tiedon laatua ja kehittämään paremmin käyttäjien tarpeita vastaavia tietotuotteita ja palveluita.[5]

Paikkatietoalan yritysten klusteri FLIC edistää paikkatietoteknologioiden käyttöä markkinoilla ja Maanmittauslaitos näkee myös paikkatietojen merkityksen kasvavan entisestään tulevaisuudessa[6]. Tulevaisuus siis näyttää ruusuiselta ja liiketoimintamahdollisuudet kasvavat.

Ruusuiselta näyttävästä tulevaisuudesta huolimatta on kuitenkin kohdattava myös realiteetit: käytännössä ”paikkatieto” käsitteenä on vielä miltei tuntematon usealla toimialalla. Käsitteen määrite on vähintäänkin häilyvä julkishallinnon toimialoilla, joissa ”paikkatieto” ei kuulu jokapäiväiseen sanavarastoon. Mikäli ”paikkatieto” ei edes käsitteenä juurikaan avaudu julkishallinnon parissa työskenteleville, jäävät myös paikkatiedon hyödyntäminen ja siihen liittyvät mahdollisuudet monilla julkishallinnon toimialoilla tunnistamatta. Paikkatiedon ”tuntemattomuus” on tosiasia, joka on onneksi kuitenkin huomattu myös viranomaistaholla. Maanmittauslaitoksen maaraportissa todetaan seuraavasti:

Paikkatiedon hyödyntämisen esteiksi voidaan edelleen tunnistaa muun muassa puutteellinen osaaminen sekä epäselvyydet käyttöehdoissa ja tietosuojakysymyksissä. Paikkatiedon käyttö ja uusien toimintatapojen omaksuminen edellyttävät uusia taitoja eri toimialoilla, mikä aiheuttaa haasteita erityisesti taloudellisesti tiukempina aikoina.”

Yritysten kannalta näissä virallisissa ennusteissa ja lausunnoissa loistaa poissaolollaan yksi merkittävä asia. EU:n INSPIRE-direktiivi ei ole lainsäädännöllisesti pakottava, eikä sen noudattamatta jättäminen aiheuta toimijoille mitään sanktioita. Siksi on edelleenkin paljon julkishallinnon toimijoita, joissa vähenevät määrärahat käytetään mieluummin johonkin muuhun käyttötarkoitukseen kuin abstrakteiksi koettuihin asioihin kuten ”paikkatieto” tai ”avoin rajapinta”. On toki ymmärrettävää, että jos asioita ei käsitteinä ymmärretä kunnolla, jää niiden taloudellinen potentiaali myös tunnistamatta tai vähintäänkin vajaaksi päätöksentekotasolla.

Suunnitteilla oleva viitearkkitehtuuri on vielä työn alla, mutta siihen olisi hyvä kerätä jo tässä vaiheessa yritysten ja ennen kaikkea tietoa loppukädessä hyödyntävien asiakkaiden näkemystä. Paikkatietostrategian paikkatiedon viitearkkitehtuurin toimeenpanosuunnitelmassa todetaankin että ”paikkatietopalveluiden hyödyntäminen rajattiin pääosin viitearkkitehtuurin ulkopuolelle eli suunnittelua ei ohjannut suorat asiakas- ja hyödyntäjätarpeet.” Siksi jatkokehityksessä halutaan keskittyä paikkatiedon käytännön hyödyntämiseen hallinnon ulkopuolisten toimijoiden toimesta.

Yritysten näkökulmasta voidaan todeta, että olemme liikkumassa eteenpäin. On myös hienoa huomata, että hallinto on ymmärtänyt ”public-private partnership”- periaatteen tärkeyden ja ottaa askelia käytännön toteutuksen suuntaan. Täällä omassa Suomi-byroslaviassamme matkaa tavoitteiseen on toki vielä paljon, mutta juuri sen vuoksi meidän avoimen datan ja paikkatiedon parissa puuhaavien yritysten ja muiden toimijoiden velvollisuus on olla viestimässä avoimen datan ja paikkatiedon mahdollisuuksista ja hyödyistä julkishallinnon toimijoille selkeästi konkreettisin esimerkein.

[1] Esim. kansallinen maastotietojärjestelmä MTJ avattiin käyttöön 1.5.2012: https://paikkatieto.com/2014/10/15/olisiko-aika-suunnittelutietojarjestelmalle/
[2]Muutamia määritelmiä paikkatiedolle löydät täältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/30/mita-paikkatieto; http://www.paikkaoppi.fi/fi/paikkatieto/kasitteet/; http://www.karttakeskus.fi/paikkatieto/;
[3] http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/paikkatiedosta-on-tullut-koko-hallinnon-yhteinen-asia 8.6.2016
[4]ks. viite 2.
[5] 17.5.2016 julkaistu INSPIRE Infrastructure for Spatial Information in Europe Jäsenmaan raportti: Suomi, 2013–2015 / s. 5-6 http://www.paikkatietoikkuna.fi/documents/108478/809aa8cd-7dd0-45bc-8168-7f641f07f0ba
[6] Ks. viite 2.

Kuva: http://www.cyperfection.de/

Juuso Salmu

Myyntipäällikkö

Juuso Salmu on Dimenteq Oy:n myyntipäällikkö. Juuso hoitaa yrityksen karttapohjaisen Harava-kyselypalvelun myyntiä niin kotimaassa kuin ulkomailla ja osallistuu myös muiden Dimenteqin tarjoamien IT palveluiden myyntistrategian suunnitteluun ja myyntiin. Juuso auttaa mielellään paikkatietoon, avoimen dataan ja ihmisten osallistamiseen sekä liikkumiseen liittyvissä ratkaisuissa ja kysymyksissä. Lue lisää: http://databusiness.fi/2016/08/16/paikkatiedon-ja-avoimen-datan-parissa-puuhaavien-velvollisuudet/