Voiko julkisen sektorin avoin rajapinta olla kannattava?

Julkinen sektori kerää kansalaisista paljon tietoa. Senhän tietää jokainen. Yllättävän moni ei kuitenkaan tiedä kansallisesta palveluväylästä tai siitä, että sen hyödyntäminen perustuu rajapintojen eli apien käyttämiseen. Rajapinnat ovat jatkossa tapa siirtää tietoa viranomaiselta toiselle tai viranomaiselta ja yksityisistä palveluista – kuten vakuutuksista – palvelunäkymiin.

Dataa avattu – seuraavaksi vuorossa rajapinnat

Julkista sektoria painostetaan vahvasti avaamaan dataa ilmaiseen käyttöön eli avoimeksi dataksi. Paine on tuntunut jo joitakin vuosia. Dataa onkin jo avattu kiitettävästi ja Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa kärkimaihin. Datan avaamista on hieman hidastanut konkreettisten hyötyjen eli avoimeen dataan perustuvien sovellusten ja liiketoiminnan puute. Avoin data ei vielä ole lunastanut sille asetettuja odotuksia.

1990-luvulla yritys ei ollut olemassa jos sillä ei ollut websivustoa. Nykyään mikään organisaatio ei ole olemassa mikäli sillä ei ole rajapintoja. Näin ollen seuraavaksi kasvaa paine avata rajapintoja eli siirtyä avoimiin rajapintoihin. Tässä yhteydessä viitataan monesti rajapintatalouteen, jossa liiketoiminta perustuu rajapintojen hyödyntämiseen ja niiden avulla rakentuviin ekosysteemeihin sekä alustoihin. Odottaako rajapintojen puolella mahdollisesti ripeämpi hyötyjen realisointi ja vastineet sijoitukselle? Ovatko avoimet rajapinnat ja avoin data yhdistelmä, joka synnyttää merkittävästi uutta liiketoimintaa?

Jonkin verran lupausta on ilmassa. Useat tahot ovat tehneet kansalaisia hyödyttäviä sovelluksia avoimien rajapintojen päälle. Näistä mainittakoon esimerkiksi junat.net ja busse.fi. Kumpikaan ei olisi ollut mahdollinen ilman julkisen sektorin avaamia rajapintoja. Vaikka yksittäisen rajapinnan odotusarvo lisäarvon suhteen olisi pieni, niin suurin hyöty rajapinnoista saadaan yhdistämällä niiden dataa ja toimintoja monipuolisiksi digitaalisiksi palveluiksi.

Rajapintojen määrä kasvaa

Tietovarantojen ja rajapintojen kehittäminen ei kuitenkaan ole ilmaista. Niihin on käytetty ja käytetään yhä enemmän verovaroja. Kehittämisen kulut osataan jo huomioida ja ne pystytään monesti hoitamaan hankkeena. Se mitä ei välttämättä vielä ole ratkaistu, on rajapintojen jatkuvuuteen liittyvät haasteet, joista yksi on palvelujen ylläpito ja siihen tarvittavat resurssit. Rajapintojen määrä tulee väistämättä lisääntymään kansallisen palveluväylän käytön myötä. Ei ole vaihtoehtoa. Rajapinta on ainut tapa asioida väylässä.

Miten rahoitetaan?

Haasteeksi tulee kehittää bisnesmallit rajapintojen ylläpitämiseksi. Rajapintojen suuri määrä pakottaa julkisen sektorin uusiin ajattelu- ja toimintamalleihin. Yksittäisen organisaation kantokyky tulee äkkiä vastaan, etenkin kun virastojen resurssit vähenevät. Myöskään toinen tyypillinen ratkaisu eli taakan jakaminen julkisen sektorin organisaatioiden välillä ei ole kestävä ratkaisu. Näissä tapauksissa rahaa siirtyy monesti kokonaisuutena katsoen taskusta toiseen. Osa virastoista puolestaan tekee bisnestä rajapinnoillaan ja niiden muuttaminen avoimiksi rajapinnoiksi tekee loven budjettiin. Mikä siis avuksi?

Rajapinnat samoja kaikille – ei räätälöintiä

Julkisen sektorin odotetaan PSI (Public Sector Information) -direktiivin mukaan antavan tiedot hyödynnettäväksi avoimesti ja maksutta. Ennen rajapintoihin siirtymistä on ollut tyypillistä, että tiedot on saatu hyötykäyttöön vain kustomoiduilla integrointiratkaisuilla. Nyt suuntaus on, että data tarjoillaan kaikille samaa rajapintaa pitkin samanmuotoisena ja ilman räätälöityjä ratkaisuja. Lisäksi suuntaus on pilkkoa rajapinnat loogisiksi kokonaisuuksiksi sen sijaan että olisi yksi kaiken kattava rajapinta.

Räätälöimätön rajapinta on kokonaistaloudellisesti kestävämpi ratkaisu virastolle, joka rajapinnan tuottaa ja ylläpitää. Lisäksi tällainen toteutus kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja täyttää direktiivien velvoitteen. Ratkaisu saattaa kuulostaa karulta mutta eri tarpeisiin räätälöinti on taloudellisesti kestämätöntä. Räätälöimätön rajapinta puolestaan tarkoittaa monesti sitä, että hyödyntäjän pitää sovittaa tietomalli omiin järjestelmiinsä. Miten se ratkaistaan?

Ratkaisuksi maksullinen mashup-rajapintapalvelu?

Perinteisesti tietomallit on sovitettu yhteen niin, että tiedon hyödyntäjä tekee tarvittavat muutokset omaan järjestelmäänsä. Toinen vaihtoehto on, että tiedontuottaja (esim. virasto) tekee avoimen ”perusrajapintakerroksen” päälle lisäarvokerroksen, jota voi hyödyntää rajoitetummin. Lisäarvokerros on palvelu, jossa tiedon hyödyntäjä voi tehdä sääntöjä datamuunnoksille tai tarjota jopa mashup-rajapintapalvelua. Mashup-rajapintapalvelu yhdistää eri rekistereistä tulevaa dataa yhdeksi tietovirraksi ja käyttää haluttua rakennetta, jolloin hyödyntäjä voi käyttää tietoa omassa järjestelmässä ilman erillistä sovitinta. Kyseessä on valintatilanne: tehdä itse muutoksia vai ostaa palveluna?

lisa-arvorajapintapalvelu_300dpi

Tämä lisäarvokerros olisi maksullinen. Toisin sanoen tiedon hyödyntäjä voi punnita, kumpi kannattaa tehdä: 1) ostaa sovitus mashup-rajapintapalveluna vai 2) tehdä omiin järjestelmiin muutokset tai pystyttää itse muunnosmoottori. Jotta kyseinen lisäarvokerros on tiedontuottajan organisaatiolle taloudellisesti kannattava, tulee sen perustua itsepalveluun. Toisin sanoen hyödyntäjät tekevät säännöt itse graafisen käyttöliittymän (ja koneellisesti rajapinnan) kautta. Näin minimoidaan ylläpitokuluja ja asiakaspalveluhenkilöstöä.

Toisessa bisnesmallissa yksityinen ja julkinen sektori tuottavat rajapinnan yhdessä, mutta silloin ongelmaksi noussee ainakin nykyinen lainsäädäntö. Muitakin malleja varmasti on ja niitä tulee kehittää, jotta syntyy kestävät edellytykset avoimille rajapinnoille. Joka tapauksessa bisnesmallit tulevat osaksi julkista sektoria. Julkisen sektorin kannattaisi järjestää avoin rajapintojen business design hackathon, jossa erilaisia malleja ideoitaisiin yhdessä. Miksi jokaisen pitäisi keksiä pyörä uudestaan?

Rajapintojen kehittäminen tulisikin aloittaa API-maailmaan sovitetun business model canvaksen kautta. Näin jatkuvuus ja rajapinnasta maksavien asiakkaiden identifiointi tulee ainakin jossain määrin pohdittua ennen rajapinnan ensimmäisen version toteutusta.

Jarkko Moilanen

Kehittämispäällikkö

Kirjoittaja on Suomen ensimmäisiä apitalisteja eli API-talouden asiantuntijoita. Jarkon aloitteesta on joukkoistamalla kirjoitettu API-manifesti – 7 teesiä API-talouden edistämiseen Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi Jarkko on API:Suomi-yhteisön perustaja ja toimii opetus- ja kulttuuriministeriössä kehittämispäällikkönä.