Avoimella tiedolla uudistumiskykyä ja hyvinvointia

Voiko tieto tuottaa hyvinvointia? Muun muassa tätä olemme selvittäneet Sitran ’Hyvinvointia tiedosta’ –hankealueellamme (http://www.sitra.fi/hyvinvointi/omahoito), jossa yhdessä kumppaneidemme kanssa olemme edistäneet erilaisten sähköisten omahoitoratkaisujen käyttöönottoa ja palveluprosessien muotoilua.

Kokeiluiden ja projektien kautta on tullut hyvin selväksi, että hyvinvointi- ja terveysalalla digitalisaatio muuttaa toimintatapoja ja toimijoiden valtarakenteita sekä lisää käytettävissä olevan tiedon määrää merkittävästi.

Kysymys kuuluukin, kuka tietoa käyttää, miten ja miksi?

Avoimpi tieto, terveempi huominen?

Moni säpsähtää ajatellessaan esimerkiksi yhdistelmää terveydenhuolto ja avoin tieto: ”Tuohan on mahdoton yhdistelmä!” Kuva ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen kuin miltä se saattaa aluksi kuulostaa. Kaikkea tietoa ei tarvitse avata rajoituksetta kaikille.

Rajatulle alueelle osuvat tyypillisesti esimerkiksi potilastietomme, joita ei kenelle tahansa luovuteta – syystäkin. Terveydenhuollon ja hyvinvointisektorin toiminnasta syntyy paljon helpostikin avattavaa tietoa ja tilastoja, jota hyödyntävät nykyään vain yksittäiset henkilöt tai toimijat, kovin kapeassa kontekstissa ja tarkoituksessa.

Avoin tieto voi liittyä vaikkapa jonotusaikoihin, synnytys- tai käyntimääriin. Irrallisina tietoina nämä eivät ehkä ole kovinkaan kiinnostavia, mutta yhdistelemällä erilaisia tietolähteitä tai asettamalla niitä uuteen kontekstiin, voidaan ymmärtää jotain ilmiötä, käyttäytymismallia, toiminnan tehokuutta tai laatua aivan uudella tavalla. Voi syntyä jopa uusia hyvinvointipalveluita, joista erinomainen esimerkki on THL:n Fineli-ravitsemustietopankin avointa dataa hyödyntävä Miils-verkkopalvelu: www.thl.fi/fi/-/thl-palkitsi-ultrahack-tapahtumassa-miils-ravitsemussovelluksen

Avoin voidaan herkästi mieltää vastakohdaksi yksityiselle. Eikä kovin paljoa yksityisemmäksi koettua tietoa ole olemassa, kuin potilas- ja terveystietomme. Mutta todellisuudessa yksityistäkin tietoa voidaan avata, kunhan olosuhteet ovat kunnossa.

Yksilön suostumuksella ja vahvalla tiedon hallinta- sekä valvontavallalla, voimme luoda puitteita turvalliselle tiedon avaamiselle. En voi korostaa liikaa, että tällaiset prosessit tulee suunnitella huolellisesti sekä yksilön rooli, oikeudet ja intressit huomioiden. Mutta en toivoisi myöskään ympäristöä, jossa yksilöllä ei olisi mahdollisuutta luovuttaa tietojaan – niin halutessaan – esimerkiksi tutkimusprojekteihin, jotka kehittävät ja etsivät uusia hoitokeinoja sairauksiin. Monilla yksilöillä on halu ja valmius osallistua tieteen tukemiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen, mikä on yhteiskunnallinen voimavara. Tämä näkyy muun muassa potilaiden vertaisverkostoina, jossa he jakavat tietoja sekä kokemuksiaan hyvinkin avoimesti tieteen sekä hoitojen kehittämiseksi. Loistava esimerkki tästä on PatientsLikeMe-yhteisö www.patientslikeme.com, jolla on jo yli 300 000 jäsentä.

Muuri on murtumassa, luottamuksen voimalla

Muuttuvassa toimintaympäristössä tarvittava osaaminen ei ole tarkasti ennustettavaa ja siten kehitystyötä pitää ”hajauttaa”. Ei ole taloudellisesti mielekästä edes yrittää rekrytoida kaikkitietävää, sisäistä tuotekehitysosastoa.

Yksi suuri mahdollisuus organisaation sekä sen tuotteiden tai palveluiden kehittämiseen löytyy tietojen avaamisesta. Tieto houkuttelee ympärilleen uteliaita sekä luovia tekijöitä, joille voidaan luoda kannustimia yhteistyöhön tiedon avaajien kanssa. Ei kannattaisi ajatella tiedon avaamista luopumisen, vaan pikemminkin kulttuurin näkökulmasta. Kehitetään kulttuuria, joka vahvistaa luottamusverkostoa ja kannustaa yhteiskehittämiseen: ”Ideoi minulle jotain uutta ja jos pidän ideastasi, toteutamme se yhdessä. Ja jos emme ideasta kiinnostu, olet vapaa luomaan jotain uutta itsenäisesti”. Toimimme yhä voimakkaammin pitkäkestoisten kumppanuuksien ekosysteemeissä, emmekä niinkään hierarkisissa ja transaktiopohjaisissa arvoketjuissa. Eivätkä ekosysteemit toimi ilman luottamusta.

Jopa kovin konservatiivisena ja suljettunakin pidetty lääketeollisuus on avaamassa tietojaan. Esimerkiksi lääkejätti AstraZeneca on avannut yli 50 lääkkeen tuotekehitysdatojaan laajalle yleisölle, hyödyntämällä joukkoistamista syöpähoitojen tuotekehityksessä. (http://mobihealthnews.com/46963/astrazeneca-releases-preclinical-data-for-50-drugs-crowdsources-new-drug-combinations/) Tämä liittyy isompaan kulttuurimuutokseen, jossa lääkeyhtiöt siirtävät T&K toimintansa painotusta yhä enemmän oman organisaation ulkopuolelle, joko yrityshankintojen tai esimerkiksi kasvuyrityskumppanuuksien muodossa.

Tietojen avaamisessa on tyypillisesti monia pelkoja: entä jos tietoja avaamalla havaitaan, että meillä toimitaan tehottomasti? Tai että teemme vääriä asioita tai laatumme on heikompaa kuin muilla? On kovin inhimillistä pelätä epäonnistumisia, mutta kasvukipuja on vaikea välttää. Vain myöntämällä, että meillä kaikilla – niin yksilöillä kuin instituutioillakin – on jatkuvasti opittavaa, me voimme kehittyä ja sietää muuttuvaa toimintaympäristöä.

Avoimuus on myös luottamuksen rakentamista. Nykypäivän ilmiöissä kuten jakamistalous, luottamus on kuin öljy, joka poistaa kitkaa. Luottamuksen on todettu tekevän yhteistyöstä tehokkaampaa ja madaltavan transaktiokustannuksia, olipa kyse mistä tahansa toimialasta. Erityisesti kun puhutaan hyvinvoinnista ja terveydestä, niin luottamuksen rooli korostuu entisestään – niin yksilöiden kesken, kuin suhteessamme yhteiskuntaan.

Suomella kaikki edellytykset olla tietoon pohjautuvan uudistumisen kärkimaita

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvopohjaan on perinteisesti ollut helppo sitoutua ja siksi kansalaistemme luottamus toisiinsa ja esimerkiksi yhteiskunnallisiin instituutioihin on poikkeuksellisen vahvaa. Voisiko Suomi, luottamuksen kärkimaana, olla etujoukoissa luomassa jatkuvasti oppivaa hyvinvointisektoria? Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut strategian sote-tietojen kattavasta hyötykäytöstä (https://www.julkari.fi/handle/10024/125500), alan ja palvelujen uudistumisen tueksi.

Ehkä monet kansainväliset huippuosaajatkin haluaisivat tulla yhteiskehittämisen ympäristöön, jossa tietoa on saatavilla, mutta pelisäännöt niiden käyttämiseen ovat selvät ja ennustettavat? Tunnollisina tilastoijina meille on kertynyt huimat tietovarannot, joiden varaan voisi rakentaa innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin, esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin saralla.

Tämän vuoksi olemme Sitrassa aloittaneet laajan, kansallisen hankkeen hyvinvointitiedon ja -rekisterien tehokkaammasta hyödyntämisestä: www.sitra.fi/hyvinvointi/hyvinvointidata. Meidän tulisi nähdä tieto ja sen ympärille syntyvät kehitysympäristöt sekä -alustat avaimina tulevaisuuden kestävälle kasvulle, jonka avulla saamme myös yksilölle parempia palveluita – sekä valtaa päättää missä ja kuka hänen tietojaan hyödyntää.

Kuva: Fruit Veggie Art by NicoleMariePhotoworks (cc-by-2.0)

Ville Koiste

Asiantuntija

Ville Koiste toimii asiantuntijana Sitran ’Hyvinvointia tiedosta’ ja ’Hyvinvoinnin palveluoperaattori’ –avainalueilla, joissa hän vastaa erilaisista kokeilusta ja hankkeista hyvinvoinnin alueella sekä sidosryhmäsuhteiden kehittämisestä. Tämän lisäksi Villellä on päävastuu muun muassa hyvinvoinnin palveluoperaattorin konseptoinnin suunnittelusta. Koulutukseltaan Ville on KTM, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja aikaisempaa työkokemusta hänellä on muun muassa rahoitusalalta sekä erilaisista myynnin ja markkinoinnin tehtävistä. Hän on myös tutkinut innovaatioverkostoja Aalto-yliopiston Markkinoinnin laitoksella.

Sitra

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on tulevaisuusorganisaatio, joka tekee töitä Suomen kilpailukyvyn ja suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.